torstai 15. tammikuuta 2015

Naisnäkökulmaa vankilaelämästä

Suuren suosion saaneen Netflixin Orange Is the New Black -sarjan innoittamana päätin tilaisuuden koittaessa tarttua myös kirjaan, johon tarina perustuu.



Uranainen, parisuhteessa elävä Piper Kerman ei juuri muistuta sitä levotonta nuorta naista, joka salakuljetti salkullisen huumerahaa kymmenen vuotta sitten. Mutta elämä menee uusiksi, kun Piper tuomitaan 15 kuukaudeksi vankeuteen. 
Hyvän kasvatuksen saanut Piper kohtaa vankilassa naisia kaikista sosiaalisista luokista, ja hänen on opeteltava rangaistuslaitoksen kirjoittamattomat säännöt. Miten Piper selviää? Kuinka poikaystävä, perhe ja työkaverit suhtautuvat? Voiko muiden vankien kanssa ystävystyä? 
Hulvaton ja ajatuksia herättävä tarina tarjoaa harvinaisen näkökulman amerikkalaiseen naisvankilaan.
Tämän teoksen kanssa tuli eteen klassinen elokuvan/tv-sarjan sekä (alkuperäis)teoksen vertailutilanne. Lähtökohdat Piper Kermanin oikeastikin erittäin kiinnostavalle sekä samalla myös yhteiskunnallista keskustelua herättävälle aiheelle oli kieltämättä hieman huterat kun ennakko-odotuksia kirjan lukemiselle loi kirjaan perustuva, paikoitellen suorastaan hulvaton Netflix-draama Orange Is the New Black, joka itseasiassa kipusi korkealle myös omalla katselulistallani.

Hypetetyn sarjan takia kirja ei varmastikaan tunnu monenkaan lukijan mielestä kohoavan samoihin sfääreihin sarjan kanssa, mutta oli kirjassa hyvääkin. Kerman moneen otteeseen kirjassaan kritisoi USA:n vankilajärjestelmän järjettömyyttä, joka varsinkin näin suomalaisena herättää kieltämättä kummastusta. Työikäisestä väestöstä on USA:ssa suljettu vankilaan joka kokonainen prosentti väestöstä, joka yli 300 miljoonan asukkaan maasta on käsittämätön määrä. Kirjaa lukiessa ei kuitenkaan tule sellainen olo, että kirjailija saarnaisi asiasta sormi pystyssä, vaan tuo ajatuksiaan teemasta esille sopivissa kohdissa.

Sarjan nähneenä kirjaa lukiessa hieman tosin hämää se, että tuttuja tapahtumia tai henkilöitä odottaa jatkuvasti saapuvaksi tai tapahtuvaksi. Lisäksi kirjan tyyli on arvatenkin hillitympi kuin aika ajoin suorastaan sekopäiseksi yltyvä Netflix-sarjaversio, joka aiheuttaa aiheettomia pettymyksen tuntemuksia. Kermanilla on kuitenkin sujuva kynä ja hän kirjoittaa vankilaelämän hassuista kuriositeeteista välillä hyvinkin oivaltavasti. Harmi sinänsä, että kirjan filmatisointi on nakertanut hieman pohjaa muutoin oikein kelvosti kirjoitetusta ja aihepiirinsä puolesta erittäinkin kiinnostavasta teoksesta!

Arvio: 2,5 Lue kirja ennen sarjan katsomista.

Piper Kerman, Orange Is the New Black 2014 (Seven). Suomentaja: Oona Timonen