Katsahdus krokotiilin keltaisiin silmiin

Kuva: Kustantajan kotisivuilta

Monesti lukemani kirjallisuus edustaa vahvasti tiettyä kategoriaa. Pitkään jatkunut, taannoinen dekkarivaiheeni on tästä hyvä esimerkki. Nuorempana minua milloin puraisi fantasiakärpänen, milloin historialliset rakkausromaanit. Yhteistä näille kausille oli kuitenkin se, että mielenkiinnon kohteena oleva genre edusti voimakkaasti aina tiettyä, fiktiivistä teemaa, joka kuljettaa lukijansa kauas arjen harmaudesta ja ongelmista.

Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät tekee poikkeuksen perinteiseen lukurepertuaariini. Pancolin kirja on kertomus tavallisten pariisilaisten ilon ja draaman täyttämästä elämästä - vaikkakin kirjassa pohditaan sivumennen myös krokotiilifarmin pitämisen haasteita.

Kirjan keskiössä on pariisilainen perhe kolmessa sukupolvessa, jonka jokaisella jäsenellä on elämässä omat haasteensa. Erityiseksi päähenkilöksi nousee kirjan alussa miehensä jättämä Joséphine, jonka kehityskertomuksen ympärille tarina rakentuu.

Joséphine on Pariisissa asuva historiantutkija, jonka mies lähtee nuoremman naisen matkaan. Joséphine jatkaa arkea kahden tyttärensä kanssa ja yrittää pysyä reippaana eron jälkimainingeissa, vaikka itsetunto on koetuksella ja rahahuolet vaivaavat. Joséphinen kaunis ja sosiaalisesti lahjakas sisko Iris on naimisissa rikkaan Philippen kanssa. Iriksen rinnalla Joséphine tuntee itsensä kömpelöksi ja epäonnistuneeksi. Mutta ei Irikselläkään helppoa ole. Hän pelkää miehensä pettävän häntä ja kaipaa elämäänsä uutta sisältöä. Eräillä illalliskutsuilla hän valehtelee vierustoverilleen kirjoittavansa historiallista romaania. Keskustelukumppani innostuu asiasta, ja pian Iris ja Joséphine tekevät sopimuksen, joka muuttaa siskosten suhdetta monellakin tavalla.

Pancolin teos taitaa olla ensikosketukseni ranskalaiseen kirjallisuuteen. Krokotiilin keltaiset silmät on harmitonta, hyvän mielen kirjallisuutta, jossa tarina rönsyilee lukuisten henkilöhahmojen avulla moneen suuntaan. Henkilöhahmoja ja sivujuonia olisi ollut mahdollista jopa rajoittaakin hieman, sillä esimerkiksi häädön saaneiden naapureiden tarina ei vienyt juonta mihinkään suuntaan. Tiedän kyllä, että Joséphinen ja kumppaneiden tarina saa jatkoa Pancolin seuraavassa kirjassa Kilpikonnien hidas valssi, joten on toki mahdollista, että tiettyjä asioita vasta pedataan tässä ensimmäisessä osassa.

Arvio: 4- Sujuvaa kerrontaa itseensä uskomisesta ja vastuun ottamisesta. Rohkaisee minua lukijana tarttumaan jatkossakin realistisempaan kaunokirjallisuuteen. Hieman tiivistetympänä lukukokemus olisi ollut entistäkin antoisampi.

Katherine Pancol, Krokotiilin keltaiset silmät, Bazar (2011). Suomentaja Marja Luoma

Rutiinit, minkä teitte.

Tiedättekö raivostuttavan ihmistyypin, joka rakastaa kaikkea uutta? Lukeudun itse kyseiseen ryhmittymään. Lähden intoa piukkana kokeilemaan milloin mitäkin uutta, ja tuputan ahkerasti uusimpia villityksiäni myös muille kokeiltavaksi. Viimeisimpänä kotkotuksena lienee netissä joogatunteja tarjonnut palvelu, jonka tahdissa olen taipunut asanaan jos toiseenkin tee-se-itse-joogastudioiksi muutetussa makuuhuoneessamme.

Mutta - jotta elämä pysyisi mielekkäässä balanssissa, on kaiken uuden kokeilulle oltava vastapainoksi tuttuja ja arkipäiväisiä rutiineja. Näiden rutiinien arvon ymmärtää vasta sitten, kun joku niistä muuttuu karmaisevan perustavanlaatuisella tavalla. Edellä mainitun kaltainen, erittäin valitettava muutostilanne osuikin minua tällä haavaa erittäin arkaan paikkaan, sillä olosuhteiden pakosta olen joutunut muuttamaan lukutapojani näillä näkymin pysyvästi.

Olen nimittäin vaihtanut työpaikkaa. Aikaisemmin työmatkani on ollut päivittäin puolesta tunnista jopa tuntiin per suunta, johon oleellisena osana kuului lukeminen. Aamuistakin pystyi nauttimaan eri tavalla, kun päivä käynnistyi puolen tunnin lukusessiolla. Myös iltapäivästä oli mukava nollata päätä lukemalla kotimatkan ajan.

Uusi työpaikkani sijaitsee lähellä kotiamme. Hurautan paikan päälle autolla tuossa tuokiossa, jonka takia olen siis joutunut hyvästelemään työmatkaan liittyvän mukavan lukurutiinin. Toki on mahtavaa, että työ on lähellä ja illalla on enemmän aikaa, kun ei tarvitse kökkiä koko iltapäivää ruuhkassa koko muun Helsingin kanssa. Kuitenkin säännöllisiä päivittäisiä lukuhetkiä on ikävä. Nyt tuntuu, että lukemiselle ei vielä löydy omaa paikkaansa uudessa maailmanjärjestyksessä.

Uudet uljaat lukurutiinit, muodostukaa jo! Kaipaan päivittäisiä päätänollaavia lukuhetkiä kaiken uuden sekoilun vastapainoksi!

Tein sen taas eli terveisiä kirjaostoksilta

Muut ajan hermolla olevat kaupunkilaishipsterit suuntaavat legendaariselle Kaivarin Kanuuna -kirpparille saalistamaan Punavuori-mummojen Burberry-trenssejä ja muita vintageherkkuja, mutta en minä! Itsehän puolestani - lajitovereistani poiketen - yllätän itseni kantamassa kassalle sylillisen painettua sanaa, kuinkas muutenkaan!

Aikaisemmin syksyllä tekemästäni kirjojen ostolakko -lupauksistani huolimatta sai liitoksistaan pullisteleva kirjahyllymme tänään lisää fyllinkiä, kun kuvassa olevat kirjat tarttuivat reissulta mukaan. Marokkolais-ranskalaisen Katherine Pancolin kirjoja olen useaan otteeseen hypistellyt kirjakaupoissa ja nyt kirjailijan kaksi ensimmäistä teosta, Kilpikonnien hidas valssi ja Krokotiilin keltaiset silmät pääsevät lukulistalleni. Odotukset ovat Pancolin kirjojen suhteen kieltämättä kovat. Ranskassa molemmat teokset ovat myyneet miljoonia kappaleita.

Ruotsalaisen Karin Brunk Holmquistin menestysteosta Pieni potenssipuoti olen yhtälaisesti pokkarihyllystä vilkuillut. Luulen, että edellä mainittu teos tarjoaa Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintolan tavoin kepeää ja huumorilla höystettyä ruotsalaisviihdettä, jota luen mielelläni.

Neljänneksi nappasin mukaani Jodi Thomasin Rosa Leen salaisuudet, jonka kaunis kansikuvitus ja New York Times best seller -argumentti sai minut tarttumaan kirjaan. Teoksen kansitekstit lupaavat "jokaisella vanhalla talolla olevan tarinansa, joka vain odottaa tullakseen kerrotuksi". Kirja ei siis ole hiuksianostattava dekkari vaan edustaa ennemminkin "koskettavat henkilöhahmot etsivät rakkautta" -genreä.

Että tällaista on saatu aikaiseksi tällä saralla tänään! :)