Mummoenergiaa ja potenssi-innovaatioita

Kuva lainattu kustantajan sivuilta

Valtaistuinpelin luku-urakasta toipuneena lukaisin nopeana välipalana pari kuukautta kirjahyllyssä kummitelleen Karin Brunk Holmquistin Pienen potenssipuodin.

Kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvät vanhapiikasiskokset Tilda ja Elida asuvat yhdessä synnyinkodissaan pienessä ruotsalaisessa kylässä. Heidän elämänsä on rauhallista ja mukavaa, samanlaista kuin aina. Tilanteeseen tulee muutos, kun naapuritaloon muuttaa uusi asukas. Siskokset tutustuvat uuteen naapuriinsa ja saavat tältä oivallisen idean. Keksittyään sattumalta toimivan potenssilääkkeen reseptin vanhat neidit panevat pystyyn postimyyntifirman

Mummosiskosten elämästä kertovan kirjan juoni etenee verkkaisesti, mutta tämä sopii kummallisen hyvin kahdesta vanhasta ihmisestä kertovaan tarinaan, jossa päähenkilöillä on kaikkea muuta kuin kiire. Tekstistä voi suorastaan aistia läpi kaappikellon raksutuksen, tassista ryystetyn kahvin ja vanhan talon tunnelman. Kirjan kuiva mummohuumori ilahduttaa lukijaansa säännöllisin väliajoin.

Vanhuutta kirjassa kuvataan välillä hyvinkin kaunistelematta, suorastaan krouvilla tavalla. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että varsinkin ulkohuussiin sijoittuvia tapahtumia sekä iän mukanaan tuomia kremppoja, kuten peräpukamia ja tekohammastarinoita kirjassa oli runsaasti. Lieneekö tämä ollut kirjailijan tehokeinoja alleviivata sitä, minkälaista elämä ehtoopuolen popparina lienee.

Fyysisten vanhuuteen liittyvien asioiden lisäksi Brunk Holmquist kuvaa mielestäni hyvin iäkkäämpien ihmisten sielunelämää kuluttamiskeskeisessä yhteiskunnassa. Rivien välistä on suorastaan aistittavissa kannanotto kertakäyttökulttuuria ja jatkuvaa uusien asioiden ostamista vastaan. Miksi ostaa uudet alushousut tai pyhämekko, kun vanhatkin ajavat vielä asiansa? Kuinka ylelliseltä ja modernilta uusi plyysinen vessan matto ja pöntönsuojus tuntuukaan vasta rakennetussa sisävessassa? Edellä mainitun kaltaisia ajatuksia kuluttamisesta pitäisi kaikkien pysähtyä miettimään aina silloin tällöin.

Arvio: 3 Hyvän mielen kirja niihin hetkiin, kun tekee mieli lukea jostain muusta kuin seksistä ja väkivallasta.

Karin Brunk Holmquist: Pieni potenssipuoti (2011) Bazar Kustannus. Suomennos Raija Rintamäki