Hajuttomat vuodenalkudekkarit

No niin, vuotta on kokonaiset neljä päivää kohta plakkarissa, ja lueskentelen jo kolmatta kirjaa. Helmetin lukuhaaste on saanut eloa lukemiseen, mutta ennen kaikkea se on herättänyt uinuvan lukuhimon!

Vuoden ensimmäiset kirjat ovat kevyehköä dekkarikauraa, tuttujen kirjailijoiden tuttuja sarjoja. Mari Jungstedtin Toiset kasvot kertoivat jälleen uudesta murhamysteeristä Gotlannin saarella, jossa itsekin muutama vuosi takaperin piipahdin. Jungstedtin kirjat menevät mielestäni samaan kastiin toisen ruotsalaisen dekkaristin, Camilla Läckbergin sarjan kanssa - itselläni jopa sen verran, että aina en muista, mikä hahmo missäkin sarjassa esiintyy. Samankaltaisuudet ovat välillä jopa niin ilmeisiä, että totta puhuen ihmettelen, että asialle ei ole laajemmin hymähdelty.

Kirja on nopealukuista ja viihdyttävää peruskauraa, joka sopisi kevyeksi lomalukemiseksi oikein mainiosti. Pidän kyllä dekkareista, mutta ainakin osittain syy lienee siinä, että ne ovat usein helppoa luettavaa, jota varten ei tarvitse virittäytyä oikeaan mielentilaan. Luulen, että tämän vuoden lukuhaasteeseen osallistumisen myötä kohdalle osuu myös sellaisia genrejä ja teemoja, joihin virittäytyminen vie oman aikansa. Tätä kynnystä haluan haasteeseen osallistumalla myös pienentää.

Toisena alkuvuoden kirjana sain vihdoin ja viimein lopeteltua Patricia Cornwellin Kuolleiden sataman. Loppuvuonna aloitettu aviisi osoittautuikin yllättäen varsinaiseksi lukuinspiraation tappajaksi, jota en kuitenkaan suostunut jättämään kesken. Tämä ehkä hieman yllätti, sillä olen lukenut sarjan ehkä noin sata aikaisempaa osaa oikein hyvällä ruokahalulla. En itsekään osaa oikein sanoa, mistä tenkkapoo johtui. Henkilöhahmot ainaisessa samanlaisuudessaan jotenkin tympivät ja jopa omituisen dialogipohjainen kirjoitustyyli ärsytti. Hampaat irvessä sain kirjan nippanappa luetuksi. En tiedä, oliko kyseessä ärtyminen yksittäiseen teokseen vai onko Kay Scarpetta -sarjasta ajanut omalta kohdaltani aika jo ohitse.

Joka tapauksessa lukuvuosi on aloitettu reippaasti. Tänään luin ensimmäiset sivut Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit -kirjasta, joka sijoittuu Kiinan lähihistoriaan. Kirjassa kolmekymppinen Kimi lähtee selvittämään Kiinaan kadonneen äitinsä mysteeriä. Kirjan alku vaikutti lupaavalta, tarttunen siihen uudemman kerran vielä illemmalla.

Lukuhaasteessa luetut kirjat sopivat alla mainittuihin kohtiin:

Mari Jungstedtin Toiset kasvot (arvio 3/5)
7. Kertoo paikasta jossa olet käynyt
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirja

Patricia Cornwellin Kuolleiden satama (arvio 2/5)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

Lukuhaaste 2019

Hehei, täällä ollaan vieläkin! Vuorokausi vaihtui seuraavaan, ja bloggaushammasta kolottaa edelleen. Ajattelin omistaa oman pienen postauksen vielä Helmetin lukuhaasteelle, johon aikaisemmassa postauksessa jo viittasinkin. Tavoitteenani on siis saada a. luettua enemmän ja ennen kaikkea b. laajennettua lukurepertuaariani nykyisestä. Itselläni on paha tapa jumiutua tietyn kirjailijan tai genren pauloihin ja lukuhaaste on hyvä keino - nimensä mukaisesti - haastaa omia lukutottumuksia.

Itse aion tulkita haastekohtia väljästi ja näin ensi alkuun merkkaan kaikki lukemani kirjat kaikkiin niihin haastekohtiin, joihin ne sopivat. Katson sitten vuoden edetessä, kuittaanko useamman haastekohdan samalla kirjalla, vai saanko luettua ja kuunneltua tarpeeksi teoksia, jotta jokaiseen kohtaan löytyy uniikki (ääni)kirja.

Alla tämän vuoden haastekohdat. Luulen, että aika monen kohdan saisin ruksattua vain lukemalla niitä kirjoja, joita normaalistikin valitsisin. Joihinkin kohtiin löytyy kirja jopa omasta kirjahyllystäni. Häpeäkseni on taas todettava, että hyllynlämmittäjiä on taas muutaman vuoden aikana kertynyt vino pino.

Äkkiseltään haastavimmat kohdat ovat mielestäni "Kirja kertoo Berliinistä" sen spesifisyyden vuoksi, "Kirja jota näet tuntemattoman ihmisen lukevan" ilmiselvästä syystä sekä vähän yllättäen "Kirjassa on useampien henkilöiden kirjoituksia", koska äkkiseltään mieleen ei tule muuta kuin novellikokoelmat tai vastaavat, jotka harvemmin eksyvät itselle lukuun.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Long time, no blog

Ehtoota!

Viimeisestä julkaistusta postauksesta on näköjään vierähtänyt pitkälti toista vuotta, huh!

Outo yhteensattuma, mutta aloin viimeisen postauksen jälkeen pian odottamaan esikoistamme - liekö tässä syy pitkittyneeseen blogitaukoon? Lukeminen näin vauva-ajan tiimellyksessä on kieltämättä jäänyt hieman vähemmälle, mutta nyt äänikirjojen myötä olen yrittänyt löytää uusia rakosia kirjoista nauttimiseen, vaikkakin sitten niitä kuunnellen.

Viimeisin blogiluonnokseni aikojen takaa käsitteli Riikka Pulkkisen Totta -teosta, josta olin alkanut kirjoittamaan arviota, mutta taidan jättää sen julkaisematta, koska analyysi jäi aika alkuvaiheeseen ja näin puolentoista vuoden jälkeen on vaikea enää saada ajatuksen päästä kiinni. Sen verran voin todeta, että vaikka teoksen lukemisesta on jo aikaa, päällimmäinen muisto siitä on hyvä. Sen aavistuksen ahdistavasta, kuolemaa sivuavasta teemasta huolimatta se pääsi yllättämään monitasoisella tarinallaan kolmen naisen elämän yhteennivoutumisella.

Mutta oli minulla asiaakin! Innoistuin loppuvuodesta Helmetin lanseeraamasta lukuhaasteesta, jonka tarkoitus on innostaa ja inspiroida kirjallisuuden pariin. Haasteen ideana on saada luettua 50 kirjaa, jotka sopivat haasteen eri kohtiin. Olisi hienoa saada luettua ja kuunneltua jokaiseen kohtaan oma teoksensa, mutta luulen itselläni ajan kyllä loppuvan kesken, vaikka kokonainen vuosi onkin aikaa lukea ja kuunnella. Taktiikakseni ajattelin sellaista, että itselläni olisi koko ajan yksi äänikirja ja yksi tavallinen versio työn alla. Olen huomannut, että useamman kirjan lukemisesta samanaikaisesti ei oikein meinaa tulla mitään, mutta eri formaattien samanaikaisuus onnistuu kyllä.

Tällä hetkellä kesken on Patricia Cornwellin Kuolleiden satama, sekä äänikirjana Michelle Obaman Minun tarinani. Ensiksi mainittu on pian loppusuoralla, jonka jälkeen pitäisi päästä purkamaan kirjastokirjoista kertynyttä sumaa.

BBC:n 100 klassikkokirjaa

Ah, tällaisia rasti-ruutuun-listoja mä kyllä rakastan.

BBC on listannut 100 kaikkien aikojen parasta kirjaa, jotka ovat päätyneet listalle yleisöäänestyksen tuloksena. Vaikka listaus on tehty jo vuonna 2003, on se edelleen aika kurantti, sillä se sisältää paljon klassikkokirjallisuutta raamatusta Jane Austiniin. Ainakin minua tällaiset haasteet innostavat löytämään uutta luettavaa ja kerryttämään vaivihkaa korvien väliin klassikkopääomaa.

Kirjablogeissa ahkerasti kiertäneessä haasteessa jujuna on lihavoida listasta jo luetut opukset ja merkata kursivoinnilla kesken jääneet ja sellaiset, joista on luettu pätkiä. Sannan Lukujonossa-blogin mukaan listauksesta kiertää legenda, jonka mukaan suurin osa ihmisistä on lukenut listasta vain kuusi kirjaa. Väittämällä ei taida olla perää ja varsinkin yhtään enemmän lukevien kesken luku on takuulla alakanttiin.

Näin Suomi100-juhlavuonna ajattelin, että olisi kiinnostavaa tehdä samanlainen listaus myös kotimaisista klassikoista. Uskallan tässä vaiheessa jo väittää, että itse olen ollut ansioituneempi ottamaan haltuun ulkomaista kirjallisuutta, vaikka kotimaistakin tuotantoa on jonkin verran tullut luettua. Samalla tavalla tartun suuremmalla todennäköisyydellä klassikkoon, kun hypetettyyn uutuuskirjaan. Nykykirjallisuuden suhteen taidan olla välillä jopa tarpeettoman nirso!

1 Pride and Prejudice - Jane Austen
2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien 
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte
4 Harry Potter series - JK Rowling
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee
6 The Bible
7 Wuthering Heights - Emily Bronte
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens
11 Little Women - Louisa M Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy
13 Catch 22 - Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca - Daphne Du Maurier
16 The Hobbit - JRR Tolkien
17 Birdsong - Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye - JD Salinger
19 The Time Traveler’s Wife - Audrey Niffenegger
20 Middlemarch - George Eliot
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald
24 War and Peace - Leo Tolstoy
25 The HitchHiker’s Guide to the Galaxy - Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck
29 Alice in Wonderland - Lewis Carroll
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy
32 David Copperfield - Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis
34 Emma - Jane Austen
35 Persuasion - Jane Austen
36 The Lion, The Witch and the Wardrobe - CS Lewis
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
40 Winnie the Pooh - A.A. Milne
41 Animal Farm - George Orwell
42 The Da Vinci Code - Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving
45 The Woman in White - Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood
49 Lord of the Flies - William Golding
50 Atonement - Ian McEwan
51 Life of Pi - Yann Martel
52 Dune - Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen
55 A Suitable Boy - Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
58 Brave New World - Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men - John Steinbeck
62 Lolita - Vladimir Nabokov
63 The Secret History - Donna Tartt
64 The Lovely Bones - Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas
66 On The Road - Jack Kerouac
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding
69 Midnight’s Children - Salman Rushdie
70 Moby Dick - Herman Melville
71 Oliver Twist - Charles Dickens
72 Dracula - Bram Stoker
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson
75 Ulysses - James Joyce
76 The Inferno - Dante
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Emile Zola
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
80 Possession - AS Byatt
81 A Christmas Carol - Charles Dickens
82 Cloud Atlas - David Mitchell
83 The Color Purple - Alice Walker
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web - E.B. White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory - Iain Banks
94 Watership Down - Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice - Nevil Shute
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas
98 Hamlet - William Shakespeare (contained within the complete works)
99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl
100 Les Miserables - Victor Hugo

Luettu tähän mennessä: 23/100

Long time, no read.

No mitenkäs tässä näin kävikään - blogin tuorein päivitys on näköjään vuodelta 2015! Heh.

Kirja jos toinenkin on tullut tässä välissä lukaistua. Joukkoon on mahtunut muutama loistava opus ja kirjava joukko teoksia, jotka eivät ole sen kummempaa muistijälkeä aivokuorelle jättäneet.

Pari erikoismainintaa pitää tosin antaa - Katherine Pancolin Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin jatkoi Pancolin aikaisemmista teoksista tuttua hykerryttävää linjaa, jonka luki läpi ilolla. 

Toinen iloisesti yllättänyt lukukokemus oli Hyeonseo Leen Seitsemän nimen tyttö, joka oli oman elämänkerrallinen kuvaus pakenemisesta Pohjois-Koreasta. Sen lisäksi, että kirja osoittautui paikoitellen erittäinkin mukaansa tempaavaksi, teki kirjoittajan kirjoitustyyli itseeni vaikutuksen. Monesti Pohjois-Koreaa käsittelevissä kirjoissa päädytään kuvaamaan elämää Pohjois-Koreassa mahdollisimman makaaberilla tavalla, jolloin lukijallekin automaattisesti tulee hyvin yksipuolinen näkemys maasta. 

Seitsemän nimen tytössä elämistä Pohjois-Koreassa kuvattiin hyvinkin neutraalilla tavalla arkisine iloineen ja suruineen. Toki maalle tyypilliset, sekopäiset kuviot olivat läsnä kirjassa, mutta ne kuvattiin sellaisen ihmisen näkökulmasta, jolla ei ollut tietoa siitä, että maailmassa on toisenlaisiakin tapoja elää. Realistisen kirjoitusotteen myötä lukija pystyy paremmin ymmärtämään eräänkin pohjois-korealaisen loikkarin mielenmaisemaa, joka kovasti kaipasi takaisin kotimaahansa. Sain myös oman fan girl -hetkeni, kun twiittasin lukukokemuksesta ja kirjailija kävi tykkäämässä twiitistäni. Best day ever.

Lisäksi olen vihdoin saanut aikaiseksi lukea Carloz Ruiz Zafónin Enkelipelin, joka on jatkoa kovasti pitämälleni Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Kirja jäi itseltäni moneen otteeseen kesken, mutta sain sen vihdoin kitkuteltua maaliin tässä taannoin. Jostain syystä tämä kakkososa ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin edeltäjänsä, mutta luulen että tämä pätkissä lukeminen on osasyy siihen, että en samalla tavalla päässyt kirjan fiilikseen. 

Joitain aikoja sitten luin myös pitkään lukulistallani olleen, Audrey Niffeneggerin Aikamatkaajan vaimon, jota kohtaan itselläni oli suuret odotukset. Kirja oli oikein kelpo ja se liikkui kivasti aikamatkaajan mukana eri aikakausilla, punoen juonta koko ajan tiiviimmäksi keräksi. Ehkä olin asettanut kirjalle niin eeppiset odotukset, että yksinkertaisesti tästä syystä lopputulokseksi jäi ihan ok kasi miinus.

Muutimme muutama viikko sitten ja kirjahylly palasi muuton myötä olohuoneen valtiaaksi työhuoneessa lymyilyn sijasta. Muutaman tunnin ähräämisen jälkeen sain kirjat mieleiselläni tavalla hyllyyn ja totesin, että ennen kun itselläni on kirjastoon mitään asiaa, totesin, että omastakin kirjahyllystä löytyy ihan tuhoton määrä kirjoja, joita tarkoitus olisi lukea "joskus". Aloitin urakan nostalgiatripin merkeissä, kun otin lukuun Sidney Sheldonin Sydänyön tuolla puolen -teoksen. Kaiken rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin todeta, että aika on tainnut hieman ajaa Sheldonien ohitse, kun ne tuntuvat jotenkin hieman naiiveilta? 

Suunnitelmissa olisikin laittaa omia kirjoja hieman nopeammalla syklilla kiertoon jatkossa. Tähän tarjoaa loistavan mahdollisuuden läheinen kierrätyskeskus, joka ottaa vastaan vanhat kirjat, mutta myös myy eurolla tai kahdella hyvinkin kuranttia kamaa.

Kun suuret sortuvat

 

Walesilainen Billy Williams täyttää 13 vuotta kesäkuussa 1911, astuu aikuisten maailmaan ja jatkaa isänsä työtä kaivoksessa. Muutaman vuoden kuluttua hän liittyy brittiarmeijaan katkaistakseen nuo perintönsä kahleet. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä kaivosyhtiön omistava englantilainen Earl Fitzherbert rakastuu kauaskantoisin seurauksin taloudenhoitajaansa Etheliin, Billyn isosiskoon.  

Naisten kansalaisoikeuksia ajava Maud Fitzherbert, Earlin omapäinen sisar, puolestaan löytää sydänystävän sujuvasanaisesta Ethelistä ja uskoo tälle elämänsä salaisuuden. Maud on solminut hätäisesti avioliiton saksalaissyntyisen Walter von Ulrichin kanssa, ja jos salaisuus paljastuisi, se johtaisi sukujen välirikkoon ja kansainvälisen tason skandaaliin. Venäjällä pietarilainen tehdastyöläinen Grigori Peshkov pelastaa laittomuuksiin sortuneen nuoremman veljensä Levin. Lev pakenee Yhdysvaltoihin Grigorin passin turvin ja soluttautuu menestyneeseen mafiasukuun.  

Samaan aikaan Grigori taistelee hengestään Venäjän vallankumouksen kurimuksessa. Lev Peshkov huijaa amerikkalaisdiplomaattia Gus Dewaria, jolle tarjoutuu miellyttävä tilaisuus revanssiin, kun hän saa tilaisuuden toimia presidentin harmaana eminenssinä. Euroopassa taistelut jumiutuvat asemasotavaiheeseen ja sotilaat kahlaavat mudan valtaamissa juoksuhaudoissa. Kansakuntien ja pienten ihmisten unelmat sortuvat. Mutta miltä uusi "uljas" maailma näyttääkään, kun tykkien jylinä viimein vaikenee? Säilyttävätkö sydämet uskollisuutensa yli rintamalinjojen?

Ensimmäistä kertaa lähes 900-sivuisen kirjaan, vuosisata-trilogian ensimmäiseen osaan, Kun suuret sortuvat -teokseen tarttuessa kävi mielessä, että onpas kirjailija aikamoiseen kunnianhimoiseen haasteeseen tarttunut. Kirja alkaa vuodesta 1911 ja sivu sivulta kuljettaa lukijansa mukanaan kohti edessä häämöttävää maailmansotaa ja sodan jälkeistä murroskautta Euroopasta.

Vaikka kirja ennen muuta kuvasi maailmansotaa Iso-Britannian näkökulmasta, oli mukana henkilöhahmoja niin USA:sta, Saksasta kuin Venäjältäkin. Yksittäisiä kansakuntia ei kuvattu tarinan konnina, jotka lopulta maksavat teostaan vaan keskiössä olivat ennemminkin yksittäiset henkilöhahmot kaikessa inhimillisyydessään tavoittelemassa parempaa elämää.

Erityisen kiinnostavasti Follett on kuvannut työväenluokan aseman muuttumista vanhojen yhteiskunnallisten ja poliittisten rakenteiden sortuessa. Monien miesten osallistuessa sotaponnisteluihin naisten yhteiskunnallinen rooli ja oikeudet kehittyivät. Naisten oli pian mahdollista vaikuttaa omaan elämäänsä yhteiskunnan aktiivisina toimijoina passiivisen sivustakatsojaroolin sijasta.

Kirjan henkilöhahmot eivät ole mielestäni teoksen parasta antia, sillä päähenkilöt jäivät hieman ennalta-arvattaviksi ja naiiveiksi. Tietynlaista hellämielisyyttä kirjailijan suunnalta myös havaittavissa, sillä - vaikka onnellisten loppujen ystävä olenkin - päättyi kirja kaikkien henkilöiden osalta jopa turhankin onnellisissa merkeissä. En kyllä menisi vannomaan, että olisin ollut yhtään tyytyväisempi jos suosikkihahmoni kirjassa olisivat kokeneet onnettoman lopun, mutta jotenkin tämä ajatus nousi mieleen kirjan loppuessa. Kun suuret sortuvat sisältää myös erittäin runsaasti politikointia, joten jos tämä ei aihepiirinä kiinnosta, kannattaa suosiolla jättää tämä järkäle kirjahyllyyn.

Arvio: 3 1/2 Ensitutustuminen Ken Follettiin poiki uuden kirjavarauksen tekemistä kirjastoon, joten kaiken kaikkiaan positiivisesta kirjailijatuttavuudesta on kyse.

Ken Follett, Kun suuret sortuvat 2011 (WSOY) Suomennos Anu Niroma 

Kun bloggaaja tietokirjaan tarttui

Tänä syksynä olen poikkeuksellisesti innostunut lukemaan pitkästä aikaa tietokirjoja, jonka tiimoilta ajattelin nyt muutaman lauseen kirjoittaa. Luulen, että tietokirjoja kohtaan tuntemani pieni karsastus johtuu ei-niin-kaukana-menneisyydessä kummittelevasta tenttikirjasavotasta, josta piti opiskeluaikana jollain ilveellä selviytyä läpi. Edellä mainitusta syystä myöskään oman alan kirjallisuuteen ei opiskelujen jälkeen ole juuri napannut tarttua.

Oppiminen on kuitenkin kivaa ja sitä itse asiassa kaipaan kouluajoilta. Varmaankin tästä johtuen Helmetistä on tullut puolivahingossa varattua muutamia tietokirjoja ilman tiedostettua "nytpäs alan sivistämään itseäni" motiivia. Voitin jopa ennakkoluuloni inhoamani self-help-kirjallisuuden osalta, joka pääsääntöisesti on mielestäni täyttä roskaa lainaamalla Facebookin operatiivisen johtajan Sheryl Sandbergin kirjoittaman Lean In - Naiset ja menestymisen taito -kirjan. Olen kuullut kirjaa kehuttavan usealtakin taholta, jonka takia päätin antaa sille mahdollisuuden. En ole vielä ehtinyt aloittaa kyseistä opusta, mutta toivottavasti saan sen pian korkattua.

Tällä hetkellä yöpöydällä komeilee kolme tietokirjaa, joista lueskelen iltaisin fiiliksen mukaan ainakin yhtä.

1. Abhijit Banerjee: Poor Economics

Tämä kirja on itselläni vasta alkutekijöissään, mutta kirjassa esimerkiksi pohditaan, miksi köyhä ostaa kännykän, vaikka kaiken järjen mukaan olisi järkevämpää sijoittaa vähät rahat vatsassa kurnivan nälän tyydyttämiseen. Teos tarjoaa kiinnostavan sosioekonomisen näkökulman köyhyyteen ja kulutukseen.

2. Jaakko Hämeen-Anttila & Venla Rossi: Nälästä nautintoihin

Kiinnostavilla kuriositeeteillä höystetty tietokirja ruoan monimerkityksellisyydestä ihmisille. Teos tarjoaa näkökulmia ruoan ja juoman rooliin historiassa kuin ihmisten identiteetin rakentajanakin. Nälästä nautintoihin tarjoaa myös mielenkiintoista knoppitietoa ruokaan liittyen. Esimerkiksi mausteita ei alun perin käytetty ruoassa pilaantuneen maun peittämiseksi niin kuin aikaisemmin ollaan luultu. Sen sijaan mausteet ovat historiassa olleet suurta ylellisyyttä, joihin vain suurimmilla massipäälliköillä on ollut varaa. Suurin osa mausteista on tuotu Eurooppaan arabien kauppatavarana, jotka pitivät monen mausteen alkuperää tarkoituksella salassa, jotta business varakkaan eurooppalaisen väestönosan kanssa jatkuisi vilkkaana.

3. Eva Nilsson, Yusuf M. Mubarak ja Niklas Saxén: Suomen Somalit

Provosoivalla peltomaisemalla koristettu kansi herättää heti ensi hetkestä siivoamaan pölyt omasta somalitietämyksestä. Kirjaa lukiessa tajuaa kaksi asiaa: oma tietämys somalialaisten kulttuurista on oikeastaan aika olematonta. Lisäksi myös alkaa hieman hävettämään omat, ehkä hieman tahattomat vaikka hyvää tarkoittavat ennakkokäsitykset somalialaisista.

Edellä mainittujen havaintojen lisäksi kirja tarjoaa kiinnostavaa faktatietoa Somaliasta, ympäri maailmaa levinneestä diasporasta ja sen merkityksestä sekä dataa maahanmuuton eri aalloista Suomessa. Itse en esimerkiksi tiennyt, että ensimmäinen, 90-luvulla Suomeen saapunut maahanmuuttaja-aalto oli nimen omaan koulutettua somalialaisväestöä, jotka muuttivat maasta parempien tulevaisuuskuvien vuoksi.