perjantai 4. tammikuuta 2019

Hajuttomat vuodenalkudekkarit

No niin, vuotta on kokonaiset neljä päivää kohta plakkarissa, ja lueskentelen jo kolmatta kirjaa. Helmetin lukuhaaste on saanut eloa lukemiseen, mutta ennen kaikkea se on herättänyt uinuvan lukuhimon!

Vuoden ensimmäiset kirjat ovat kevyehköä dekkarikauraa, tuttujen kirjailijoiden tuttuja sarjoja. Mari Jungstedtin Toiset kasvot kertoivat jälleen uudesta murhamysteeristä Gotlannin saarella, jossa itsekin muutama vuosi takaperin piipahdin. Jungstedtin kirjat menevät mielestäni samaan kastiin toisen ruotsalaisen dekkaristin, Camilla Läckbergin sarjan kanssa - itselläni jopa sen verran, että aina en muista, mikä hahmo missäkin sarjassa esiintyy. Samankaltaisuudet ovat välillä jopa niin ilmeisiä, että totta puhuen ihmettelen, että asialle ei ole laajemmin hymähdelty.

Kirja on nopealukuista ja viihdyttävää peruskauraa, joka sopisi kevyeksi lomalukemiseksi oikein mainiosti. Pidän kyllä dekkareista, mutta ainakin osittain syy lienee siinä, että ne ovat usein helppoa luettavaa, jota varten ei tarvitse virittäytyä oikeaan mielentilaan. Luulen, että tämän vuoden lukuhaasteeseen osallistumisen myötä kohdalle osuu myös sellaisia genrejä ja teemoja, joihin virittäytyminen vie oman aikansa. Tätä kynnystä haluan haasteeseen osallistumalla myös pienentää.

Toisena alkuvuoden kirjana sain vihdoin ja viimein lopeteltua Patricia Cornwellin Kuolleiden sataman. Loppuvuonna aloitettu aviisi osoittautuikin yllättäen varsinaiseksi lukuinspiraation tappajaksi, jota en kuitenkaan suostunut jättämään kesken. Tämä ehkä hieman yllätti, sillä olen lukenut sarjan ehkä noin sata aikaisempaa osaa oikein hyvällä ruokahalulla. En itsekään osaa oikein sanoa, mistä tenkkapoo johtui. Henkilöhahmot ainaisessa samanlaisuudessaan jotenkin tympivät ja jopa omituisen dialogipohjainen kirjoitustyyli ärsytti. Hampaat irvessä sain kirjan nippanappa luetuksi. En tiedä, oliko kyseessä ärtyminen yksittäiseen teokseen vai onko Kay Scarpetta -sarjasta ajanut omalta kohdaltani aika jo ohitse.

Joka tapauksessa lukuvuosi on aloitettu reippaasti. Tänään luin ensimmäiset sivut Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit -kirjasta, joka sijoittuu Kiinan lähihistoriaan. Kirjassa kolmekymppinen Kimi lähtee selvittämään Kiinaan kadonneen äitinsä mysteeriä. Kirjan alku vaikutti lupaavalta, tarttunen siihen uudemman kerran vielä illemmalla.

Lukuhaasteessa luetut kirjat sopivat alla mainittuihin kohtiin:

Mari Jungstedtin Toiset kasvot (arvio 3/5)
7. Kertoo paikasta jossa olet käynyt
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirja

Patricia Cornwellin Kuolleiden satama (arvio 2/5)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Lukuhaaste 2019


Hehei, täällä ollaan vieläkin! Vuorokausi vaihtui seuraavaan, ja bloggaushammasta kolottaa edelleen. Ajattelin omistaa oman pienen postauksen vielä Helmetin lukuhaasteelle, johon aikaisemmassa postauksessa jo viittasinkin. Tavoitteenani on siis saada a. luettua enemmän ja ennen kaikkea b. laajennettua lukurepertuaariani nykyisestä. Itselläni on paha tapa jumiutua tietyn kirjailijan tai genren pauloihin ja lukuhaaste on hyvä keino - nimensä mukaisesti - haastaa omia lukutottumuksia.

Itse aion tulkita haastekohtia väljästi ja näin ensi alkuun merkkaan kaikki lukemani kirjat kaikkiin niihin haastekohtiin, joihin ne sopivat. Katson sitten vuoden edetessä, kuittaanko useamman haastekohdan samalla kirjalla, vai saanko luettua ja kuunneltua tarpeeksi teoksia, jotta jokaiseen kohtaan löytyy uniikki (ääni)kirja.

Alla tämän vuoden haastekohdat. Luulen, että aika monen kohdan saisin ruksattua vain lukemalla niitä kirjoja, joita normaalistikin valitsisin. Joihinkin kohtiin löytyy kirja jopa omasta kirjahyllystäni. Häpeäkseni on taas todettava, että hyllynlämmittäjiä on taas muutaman vuoden aikana kertynyt vino pino.

Äkkiseltään haastavimmat kohdat ovat mielestäni "Kirja kertoo Berliinistä" sen spesifisyyden vuoksi, "Kirja jota näet tuntemattoman ihmisen lukevan" ilmiselvästä syystä sekä vähän yllättäen "Kirjassa on useampien henkilöiden kirjoituksia", koska äkkiseltään mieleen ei tule muuta kuin novellikokoelmat tai vastaavat, jotka harvemmin eksyvät itselle lukuun.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

tiistai 1. tammikuuta 2019

Long time, no blog

Ehtoota!

Viimeisestä julkaistusta postauksesta on näköjään vierähtänyt pitkälti toista vuotta, huh!

Outo yhteensattuma, mutta aloin viimeisen postauksen jälkeen pian odottamaan esikoistamme - liekö tässä syy pitkittyneeseen blogitaukoon? Lukeminen näin vauva-ajan tiimellyksessä on kieltämättä jäänyt hieman vähemmälle, mutta nyt äänikirjojen myötä olen yrittänyt löytää uusia rakosia kirjoista nauttimiseen, vaikkakin sitten niitä kuunnellen.

Viimeisin blogiluonnokseni aikojen takaa käsitteli Riikka Pulkkisen Totta -teosta, josta olin alkanut kirjoittamaan arviota, mutta taidan jättää sen julkaisematta, koska analyysi jäi aika alkuvaiheeseen ja näin puolentoista vuoden jälkeen on vaikea enää saada ajatuksen päästä kiinni. Sen verran voin todeta, että vaikka teoksen lukemisesta on jo aikaa, päällimmäinen muisto siitä on hyvä. Sen aavistuksen ahdistavasta, kuolemaa sivuavasta teemasta huolimatta se pääsi yllättämään monitasoisella tarinallaan kolmen naisen elämän yhteennivoutumisella.

Mutta oli minulla asiaakin! Innoistuin loppuvuodesta Helmetin lanseeraamasta lukuhaasteesta, jonka tarkoitus on innostaa ja inspiroida kirjallisuuden pariin. Haasteen ideana on saada luettua 50 kirjaa, jotka sopivat haasteen eri kohtiin. Olisi hienoa saada luettua ja kuunneltua jokaiseen kohtaan oma teoksensa, mutta luulen itselläni ajan kyllä loppuvan kesken, vaikka kokonainen vuosi onkin aikaa lukea ja kuunnella. Taktiikakseni ajattelin sellaista, että itselläni olisi koko ajan yksi äänikirja ja yksi tavallinen versio työn alla. Olen huomannut, että useamman kirjan lukemisesta samanaikaisesti ei oikein meinaa tulla mitään, mutta eri formaattien samanaikaisuus onnistuu kyllä.

Tällä hetkellä kesken on Patricia Cornwellin Kuolleiden satama, sekä äänikirjana Michelle Obaman Minun tarinani. Ensiksi mainittu on pian loppusuoralla, jonka jälkeen pitäisi päästä purkamaan kirjastokirjoista kertynyttä sumaa.