No niin, vuotta on kokonaiset neljä päivää kohta plakkarissa, ja lueskentelen jo kolmatta kirjaa. Helmetin lukuhaaste on saanut eloa lukemiseen, mutta ennen kaikkea se on herättänyt uinuvan lukuhimon!
Vuoden ensimmäiset kirjat ovat kevyehköä dekkarikauraa, tuttujen kirjailijoiden tuttuja sarjoja. Mari Jungstedtin Toiset kasvot kertoivat jälleen uudesta murhamysteeristä Gotlannin saarella, jossa itsekin muutama vuosi takaperin piipahdin. Jungstedtin kirjat menevät mielestäni samaan kastiin toisen ruotsalaisen dekkaristin, Camilla Läckbergin sarjan kanssa - itselläni jopa sen verran, että aina en muista, mikä hahmo missäkin sarjassa esiintyy. Samankaltaisuudet ovat välillä jopa niin ilmeisiä, että totta puhuen ihmettelen, että asialle ei ole laajemmin hymähdelty.
Kirja on nopealukuista ja viihdyttävää peruskauraa, joka sopisi kevyeksi lomalukemiseksi oikein mainiosti. Pidän kyllä dekkareista, mutta ainakin osittain syy lienee siinä, että ne ovat usein helppoa luettavaa, jota varten ei tarvitse virittäytyä oikeaan mielentilaan. Luulen, että tämän vuoden lukuhaasteeseen osallistumisen myötä kohdalle osuu myös sellaisia genrejä ja teemoja, joihin virittäytyminen vie oman aikansa. Tätä kynnystä haluan haasteeseen osallistumalla myös pienentää.
Toisena alkuvuoden kirjana sain vihdoin ja viimein lopeteltua Patricia Cornwellin Kuolleiden sataman. Loppuvuonna aloitettu aviisi osoittautuikin yllättäen varsinaiseksi lukuinspiraation tappajaksi, jota en kuitenkaan suostunut jättämään kesken. Tämä ehkä hieman yllätti, sillä olen lukenut sarjan ehkä noin sata aikaisempaa osaa oikein hyvällä ruokahalulla. En itsekään osaa oikein sanoa, mistä tenkkapoo johtui. Henkilöhahmot ainaisessa samanlaisuudessaan jotenkin tympivät ja jopa omituisen dialogipohjainen kirjoitustyyli ärsytti. Hampaat irvessä sain kirjan nippanappa luetuksi. En tiedä, oliko kyseessä ärtyminen yksittäiseen teokseen vai onko Kay Scarpetta -sarjasta ajanut omalta kohdaltani aika jo ohitse.
Joka tapauksessa lukuvuosi on aloitettu reippaasti. Tänään luin ensimmäiset sivut Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit -kirjasta, joka sijoittuu Kiinan lähihistoriaan. Kirjassa kolmekymppinen Kimi lähtee selvittämään Kiinaan kadonneen äitinsä mysteeriä. Kirjan alku vaikutti lupaavalta, tarttunen siihen uudemman kerran vielä illemmalla.
Lukuhaasteessa luetut kirjat sopivat alla mainittuihin kohtiin:
Mari Jungstedtin Toiset kasvot (arvio 3/5)
7. Kertoo paikasta jossa olet käynyt
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirja
Patricia Cornwellin Kuolleiden satama (arvio 2/5)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti