Kun suuret sortuvat

 

Walesilainen Billy Williams täyttää 13 vuotta kesäkuussa 1911, astuu aikuisten maailmaan ja jatkaa isänsä työtä kaivoksessa. Muutaman vuoden kuluttua hän liittyy brittiarmeijaan katkaistakseen nuo perintönsä kahleet. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä kaivosyhtiön omistava englantilainen Earl Fitzherbert rakastuu kauaskantoisin seurauksin taloudenhoitajaansa Etheliin, Billyn isosiskoon.  

Naisten kansalaisoikeuksia ajava Maud Fitzherbert, Earlin omapäinen sisar, puolestaan löytää sydänystävän sujuvasanaisesta Ethelistä ja uskoo tälle elämänsä salaisuuden. Maud on solminut hätäisesti avioliiton saksalaissyntyisen Walter von Ulrichin kanssa, ja jos salaisuus paljastuisi, se johtaisi sukujen välirikkoon ja kansainvälisen tason skandaaliin. Venäjällä pietarilainen tehdastyöläinen Grigori Peshkov pelastaa laittomuuksiin sortuneen nuoremman veljensä Levin. Lev pakenee Yhdysvaltoihin Grigorin passin turvin ja soluttautuu menestyneeseen mafiasukuun.  

Samaan aikaan Grigori taistelee hengestään Venäjän vallankumouksen kurimuksessa. Lev Peshkov huijaa amerikkalaisdiplomaattia Gus Dewaria, jolle tarjoutuu miellyttävä tilaisuus revanssiin, kun hän saa tilaisuuden toimia presidentin harmaana eminenssinä. Euroopassa taistelut jumiutuvat asemasotavaiheeseen ja sotilaat kahlaavat mudan valtaamissa juoksuhaudoissa. Kansakuntien ja pienten ihmisten unelmat sortuvat. Mutta miltä uusi "uljas" maailma näyttääkään, kun tykkien jylinä viimein vaikenee? Säilyttävätkö sydämet uskollisuutensa yli rintamalinjojen?

Ensimmäistä kertaa lähes 900-sivuisen kirjaan, vuosisata-trilogian ensimmäiseen osaan, Kun suuret sortuvat -teokseen tarttuessa kävi mielessä, että onpas kirjailija aikamoiseen kunnianhimoiseen haasteeseen tarttunut. Kirja alkaa vuodesta 1911 ja sivu sivulta kuljettaa lukijansa mukanaan kohti edessä häämöttävää maailmansotaa ja sodan jälkeistä murroskautta Euroopasta.

Vaikka kirja ennen muuta kuvasi maailmansotaa Iso-Britannian näkökulmasta, oli mukana henkilöhahmoja niin USA:sta, Saksasta kuin Venäjältäkin. Yksittäisiä kansakuntia ei kuvattu tarinan konnina, jotka lopulta maksavat teostaan vaan keskiössä olivat ennemminkin yksittäiset henkilöhahmot kaikessa inhimillisyydessään tavoittelemassa parempaa elämää.

Erityisen kiinnostavasti Follett on kuvannut työväenluokan aseman muuttumista vanhojen yhteiskunnallisten ja poliittisten rakenteiden sortuessa. Monien miesten osallistuessa sotaponnisteluihin naisten yhteiskunnallinen rooli ja oikeudet kehittyivät. Naisten oli pian mahdollista vaikuttaa omaan elämäänsä yhteiskunnan aktiivisina toimijoina passiivisen sivustakatsojaroolin sijasta.

Kirjan henkilöhahmot eivät ole mielestäni teoksen parasta antia, sillä päähenkilöt jäivät hieman ennalta-arvattaviksi ja naiiveiksi. Tietynlaista hellämielisyyttä kirjailijan suunnalta myös havaittavissa, sillä - vaikka onnellisten loppujen ystävä olenkin - päättyi kirja kaikkien henkilöiden osalta jopa turhankin onnellisissa merkeissä. En kyllä menisi vannomaan, että olisin ollut yhtään tyytyväisempi jos suosikkihahmoni kirjassa olisivat kokeneet onnettoman lopun, mutta jotenkin tämä ajatus nousi mieleen kirjan loppuessa. Kun suuret sortuvat sisältää myös erittäin runsaasti politikointia, joten jos tämä ei aihepiirinä kiinnosta, kannattaa suosiolla jättää tämä järkäle kirjahyllyyn.

Arvio: 3 1/2 Ensitutustuminen Ken Follettiin poiki uuden kirjavarauksen tekemistä kirjastoon, joten kaiken kaikkiaan positiivisesta kirjailijatuttavuudesta on kyse.

Ken Follett, Kun suuret sortuvat 2011 (WSOY) Suomennos Anu Niroma 

Kun bloggaaja tietokirjaan tarttui

Tänä syksynä olen poikkeuksellisesti innostunut lukemaan pitkästä aikaa tietokirjoja, jonka tiimoilta ajattelin nyt muutaman lauseen kirjoittaa. Luulen, että tietokirjoja kohtaan tuntemani pieni karsastus johtuu ei-niin-kaukana-menneisyydessä kummittelevasta tenttikirjasavotasta, josta piti opiskeluaikana jollain ilveellä selviytyä läpi. Edellä mainitusta syystä myöskään oman alan kirjallisuuteen ei opiskelujen jälkeen ole juuri napannut tarttua.

Oppiminen on kuitenkin kivaa ja sitä itse asiassa kaipaan kouluajoilta. Varmaankin tästä johtuen Helmetistä on tullut puolivahingossa varattua muutamia tietokirjoja ilman tiedostettua "nytpäs alan sivistämään itseäni" motiivia. Voitin jopa ennakkoluuloni inhoamani self-help-kirjallisuuden osalta, joka pääsääntöisesti on mielestäni täyttä roskaa lainaamalla Facebookin operatiivisen johtajan Sheryl Sandbergin kirjoittaman Lean In - Naiset ja menestymisen taito -kirjan. Olen kuullut kirjaa kehuttavan usealtakin taholta, jonka takia päätin antaa sille mahdollisuuden. En ole vielä ehtinyt aloittaa kyseistä opusta, mutta toivottavasti saan sen pian korkattua.

Tällä hetkellä yöpöydällä komeilee kolme tietokirjaa, joista lueskelen iltaisin fiiliksen mukaan ainakin yhtä.

1. Abhijit Banerjee: Poor Economics

Tämä kirja on itselläni vasta alkutekijöissään, mutta kirjassa esimerkiksi pohditaan, miksi köyhä ostaa kännykän, vaikka kaiken järjen mukaan olisi järkevämpää sijoittaa vähät rahat vatsassa kurnivan nälän tyydyttämiseen. Teos tarjoaa kiinnostavan sosioekonomisen näkökulman köyhyyteen ja kulutukseen.

2. Jaakko Hämeen-Anttila & Venla Rossi: Nälästä nautintoihin

Kiinnostavilla kuriositeeteillä höystetty tietokirja ruoan monimerkityksellisyydestä ihmisille. Teos tarjoaa näkökulmia ruoan ja juoman rooliin historiassa kuin ihmisten identiteetin rakentajanakin. Nälästä nautintoihin tarjoaa myös mielenkiintoista knoppitietoa ruokaan liittyen. Esimerkiksi mausteita ei alun perin käytetty ruoassa pilaantuneen maun peittämiseksi niin kuin aikaisemmin ollaan luultu. Sen sijaan mausteet ovat historiassa olleet suurta ylellisyyttä, joihin vain suurimmilla massipäälliköillä on ollut varaa. Suurin osa mausteista on tuotu Eurooppaan arabien kauppatavarana, jotka pitivät monen mausteen alkuperää tarkoituksella salassa, jotta business varakkaan eurooppalaisen väestönosan kanssa jatkuisi vilkkaana.

3. Eva Nilsson, Yusuf M. Mubarak ja Niklas Saxén: Suomen Somalit

Provosoivalla peltomaisemalla koristettu kansi herättää heti ensi hetkestä siivoamaan pölyt omasta somalitietämyksestä. Kirjaa lukiessa tajuaa kaksi asiaa: oma tietämys somalialaisten kulttuurista on oikeastaan aika olematonta. Lisäksi myös alkaa hieman hävettämään omat, ehkä hieman tahattomat vaikka hyvää tarkoittavat ennakkokäsitykset somalialaisista.

Edellä mainittujen havaintojen lisäksi kirja tarjoaa kiinnostavaa faktatietoa Somaliasta, ympäri maailmaa levinneestä diasporasta ja sen merkityksestä sekä dataa maahanmuuton eri aalloista Suomessa. Itse en esimerkiksi tiennyt, että ensimmäinen, 90-luvulla Suomeen saapunut maahanmuuttaja-aalto oli nimen omaan koulutettua somalialaisväestöä, jotka muuttivat maasta parempien tulevaisuuskuvien vuoksi.