Tiedättekö raivostuttavan ihmistyypin, joka rakastaa kaikkea uutta? Lukeudun itse kyseiseen ryhmittymään. Lähden intoa piukkana kokeilemaan milloin mitäkin uutta, ja tuputan ahkerasti uusimpia villityksiäni myös muille kokeiltavaksi. Viimeisimpänä kotkotuksena lienee netissä joogatunteja tarjonnut palvelu, jonka tahdissa olen taipunut asanaan jos toiseenkin tee-se-itse-joogastudioiksi muutetussa makuuhuoneessamme.
Mutta - jotta elämä pysyisi mielekkäässä balanssissa, on kaiken uuden kokeilulle oltava vastapainoksi tuttuja ja arkipäiväisiä rutiineja. Näiden rutiinien arvon ymmärtää vasta sitten, kun joku niistä muuttuu karmaisevan perustavanlaatuisella tavalla. Edellä mainitun kaltainen, erittäin valitettava muutostilanne osuikin minua tällä haavaa erittäin arkaan paikkaan, sillä olosuhteiden pakosta olen joutunut muuttamaan lukutapojani näillä näkymin pysyvästi.
Olen nimittäin vaihtanut työpaikkaa. Aikaisemmin työmatkani on ollut päivittäin puolesta tunnista jopa tuntiin per suunta, johon oleellisena osana kuului lukeminen. Aamuistakin pystyi nauttimaan eri tavalla, kun päivä käynnistyi puolen tunnin lukusessiolla. Myös iltapäivästä oli mukava nollata päätä lukemalla kotimatkan ajan.
Uusi työpaikkani sijaitsee lähellä kotiamme. Hurautan paikan päälle autolla tuossa tuokiossa, jonka takia olen siis joutunut hyvästelemään työmatkaan liittyvän mukavan lukurutiinin. Toki on mahtavaa, että työ on lähellä ja illalla on enemmän aikaa, kun ei tarvitse kökkiä koko iltapäivää ruuhkassa koko muun Helsingin kanssa. Kuitenkin säännöllisiä päivittäisiä lukuhetkiä on ikävä. Nyt tuntuu, että lukemiselle ei vielä löydy omaa paikkaansa uudessa maailmanjärjestyksessä.
Uudet uljaat lukurutiinit, muodostukaa jo! Kaipaan päivittäisiä päätänollaavia lukuhetkiä kaiken uuden sekoilun vastapainoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti