FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergastin pahin vihollinen on vaaninut häntä koko hänen ikänsä. Jo vuosikymmeniä tämä on suunnitellut täydellistä rikosta, ja nyt hetki on koittanut. Pendergastilla on vastassaan vihollisista kauhein –pirullisen ovela, häiriintynyt ja huippuälykäs veljensä Diogenes, joka asettaa veljelleen äärimmäisen haasteen: pysäytä minut jos voit…
Pendergast seuraa voimattomana, kuinka hänelle läheisiä ihmisiä murhataan kauhistuttavilla tavoilla, joihin kätkeytyy viittaus suvun historiaan. Kaiken huipuksi johtolangat viittaavat häneen itseensä. Apunaan taistossa mielipuolista veljeään vastaan Pendergastilla on vain vanha ystävänsä, New Yorkin poliisin komisario Vincent D’Agosta – joka on todennäköisesti itsekin tulevien uhrien listalla.
Douglas Prestonin ja Lincoln Childin neljäs suomennettu Pendergast-romaani Veljensä vartija lunastaa vihdoinkin kärsimättömäksi muuttuneen lukijan odotukset. Sarjan neljännessä osassa vihdoin tulee tolkkua eri osissa esiin marssitetuille sivuhenkilöille, jotka tuntuvat vaihtuvan systemaattisesti kirjasta toiseen siirtyessä. Varsinkin toista osaa aloittaessani hämmästys oli suuri, kun huomasin että kirjassa ei ole ensimmäisen osan kanssa mitään muuta yhteistä, kun agentti Pendergast.
Veljeni vartija -kirjassa Pendergast ottaa nimensä mukaisesti mittaa aikoja sitten kuolleeksi luullusta, umpipahasta mutta sitäkin nerokkaammasta veljestä, Diogenesistä, joka on käyttänyt pakkomielteisesti vuosikymmeniä täydellisen rikoksen suunnitteluun (veljen olemassaoloon viitattiin jo sarjan aikaisemmassa osassa, Tulikivessä). Kissa ja hiiri -leikki alkaa, kun katala suunnitelma pannaan täytäntöön ja Pendergastille läheisiä ihmisiä alkaa tipahtelemaan kuin kärpäsiä kaikkien rikospaikoilta löydettyjen johtolankojen osoittaessa Pendergastiin itseensä. Kirjan edetessä lukijalle alkaa pikkuhiljaa selviämään, mitä Diogenes rikoksellaan tavoittelee.
Juoneltaan sopivan kuumottava juoni kiinnostuksen ylläpitämiseksi vie lukijaa selkeästi juonellisesti eteenpäin sekä tarjoaa lukijalle myös jokseenkin tyydyttävän loppuratkaisun. Varsinkin kirjan loppupuolella käy kuitenkin erittäin selväksi se, että kirja on esinäytöstä sarjan viidennelle osalle, Kuolleiden kirjalle. Veljensä vartija -kirjan lopetus jättää ilmaan useita juonellisia kysymysmerkkejä - selkeintä viidennen osan petaamista mielestäni on myös kaikkien aikaisempien kirjojen sivuhahmojen käyttäminen neljännessä osassa, vaikkakin sitten ihan vaan pienessä roolissa. Kakkososan Carriekin viivähti kirjassa ehkä kahden sivun verran, mikä ei juonellisesti tarjonnut käytännössä mitään lukijalle.
Kirja oli kaiken kaikkiaan oiva lukukokemus. Hieman Pendergast-sarjan kakkos- ja varsinkin kolmososaan pettyneenä tämä neljäs kirja tarjosi ensimmäisen osan tavoin hyvän lukukokemuksen. Toisaalta mielessä kävi myös se, että neljäs kirja saattoi tuntua myös erinomaiselta siksi, että sarjan aikaisempi osa oli kohtuullisen surkea, johon verrattuna ei vaadi paljoa, että nelososa tuntuu loistokirjalta... Jään kuitenkin odottelemaan kiinnostuksella sarjan viidettä osaa, joka ensi viikolla jo odotteleekin kirjastossa. Eiväthän nämä Pendergast-kirjat mitään life changereita ole, mutta parhaimmillaan ihan kelpo viihdettä.
Plussaa: Pendergast-kirjoista aikaisemminkin tutuksi tullut, antaumuksellisen perehtyminen erityyppisiin aiheisiin tekee edelleen vaikutuksen. Tässä kirjassa puitiin muun muassa yksityiskohtaisesti askel askeleelta museon hälytinjärjestelmän päivittämisen haasteita.
Miinusta: Pahisveli-Diogenesin välillä raivostuttava ylivertaisuus ja älykkyys. Ehkä hieman vähemmälläkin olisi lukija ymmärtänyt, että "kylläpäs se veli on paha ja nerokas."
Kyssäri itseäni viisaammille: onko kirjasarjasta jätetty suomentamatta mahdollisesti sarjan ensimmäinen osa? Nelososassa viitattiin hanakasti nimittäin aikaisemmin tapahtuneisiin metromurhiin, jossa Pendergastin kanssa rikoksia selvittivät Timesin reportteri William Smithback sekä nelososassa mukana ollut Margo Green.
Arvio: 3/5
Douglas Preston & Lincoln Child: Veljensä vartija (Gummerus 2012) Käännös Pekka Marjamäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti