Pienten töppäilyjen jälkeen sain vihdoin lopeteltua ruotsalaisen Camilla Läckbergin dekkarin Perillinen. Viimeksi kirjoja palauttaessani onnistuin epähuomiossa kesken olevan kirjapahasen ja vasta illalla huomasin kömmähdykseni. Uutta varausta odotellessa kului iloisesti sitten pari viikkoa!
Perillinen edustaa minusta perinteistä Läckbergiä. Kirjailijan tyylille tyypillistä takaumien käyttöä juonen eteenpäinviennissä viljeltiin ahkerasti ja ne tuttuun tapaan sijoittuvat ruotsalaisen pikkukylän, Fjällbackan (lähi)historiaan. Kirjan päähenkilö kirjailija Erica Falck alkaa selvittämään äitinsä menneisyydessä olevia salaisuuksia samalla huomaten, että niiden lonkerot yltävät myös nykypäivään pelottavalla tavalla.
Erica käy läpi edesmenneen äitinsä jäämistöä ja löytää vanhan natsien kunniamerkin. Miksi äidillä oli sellainen? Mitalin alkuperän selvittämiseksi hän vierailee seudun sotatuntijan, eläkkeellä olevan historianopettajan luona. Kahden päivän päästä mies on kuollut. Tapettu. Uutinen kylmää Ericaa. Onko hänen käynnillään jotain tekemistä murhan kanssa? Kun Erica vielä saa selville, että äiti tunsi murhatun miehen toisen maailmansodan aikana, hän ei voi olla sekaantumatta rikostutkintaan. Myös isyyslomansa aloittanut Patrik vedetään mukaan tutkimuksiin. Kuka on valmis tappamaan pitääkseen menneet salassa?
Camilla Läckberg vie jälleen lukijansa idylliseen mutta synkkien rikosten Fjällbackaan Ruotsin länsirannikolle. Tällä kertaa pintaan nuosevat Erica Falckin oman lapsuudenperheen kipeät ja tarkoin varjellut salaisuudet. Läckberg kutoo taiturimaisesti nykytarinan riipaisevaan kertomukseen nuorten elämästä 1940-luvun Ruotsissa.
Lukijana palaan Fjällbackan pikkukaupunkiin mielelläni kirja toisensa jälkeen. Läckbergin kirjat ovat mielestäni viihdyttäviä, vaikka ne eivät varsinaisesti mitään Nobel-teoksia olekaan. Tiettyyn "haluan lukea kepeää ja takuuvarmaa viihdettä nyt" -mielentilaan ne sopivat erinomaisesti.
Tähän minun mielestäni kulminoituu muutenkin kirja-arvostelujen vaikeus: mielestäni on käytännössä mahdotonta vertailla keskenään esimerkiksi klassikkoteosta ja viihdyttävää fiktioteosta. Ainakin oma lukemisfiilikseni on kovin tilannesidonnainen, välillä uppoaa paremmin Gabriel García Márquez ja välillä Stephenie Meyer (don´t judge me). Onhan se lihapiirakkakin yöllä taksijonossa maailman parasta, vaikka alkuillasta olisi vetänyt huiviinsa itkettävän hyviä Michelin tähti -mättöjä!
Arvostelu: 2,5 / 5
Plussaa: Viihdyttävä. Kirjan takaumissa kuvataan kiinnostavasti myös tilannetta Natsi-Saksan miehittämän Norjan vankileirillä.
Miinusta: Juoni olisi voinut olla aavistuksen nopeatahtisempi.
Camilla Läckberg: Perillinen (Schildts Kustannus Oy 2007) suomentaja: Outi Menna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti